Siksi Että Koska Kun Celda

Karkasin nyt taas tänne, vaikka periaatteessa pitäisi osata nyt vähän aikaa pysyä kilometrin etäisyydellä kaikesta mahdollisesta muusta paitsi noista Celdan henkilökuvista ja ykkösluvusta. Argh.

Taas kerran tahtoisin joltain ihanalta ihmiseltä lahjaksi sellaisen hassunhauskan kuulokkeilla varustetun kasettinauhurin näköisen vempaimen jonka kun päähänsä laittaisi ja piuhoittaisi koneeseen, niin kaikki ideat siirtyisivät päästäni sen kovalevylle nolliksi ja ykkösiksi ja siitä wordiin poistamaan tuon valkean paperin ahdistustilani.

Niin ja päätin tänään muuten myös toisen asian jota toivon, tätä erityisesti synttäri lahjaksi kunhan se päivä tuossa huhtikuun alussa koittaa. Haluan helikopterin. Vaaleanpunaisen siipiratas-rastasmobiilin, jolla voisin niin ihanan helposti surauttaa aina halivajaushetkellä jonkin ihanan ihmisen luokse. Ah se olisi ihanaa.

Mutta takaisin Celdaan, olen minä sentään jotain saanut aikaiseksi, eilis ilta tuli vietettyä koneella sinne noin kello yhteen yöllä. Aikaansaannokseni olivat tosin melko säälittäviä, mutta sentään jotain sain aikaan mikä on jo aika iso plussa tätä nykyä. Useimmat koneella vietetyt tunnit kun tuppaavat katoamaan tuonne Bloomhillin  chatin tai youtuben mustiinaukkoihin ja yhtäkkiä sitä huomaa että aha just just kiva kiva kello onkin jo noin paljon. Ja sitten huomaa samaan tapaan että ai kun kiva en ole saanut sanaakaan aikaan tuonne jo heti alussa avaamaani wordiin.

Tämä aikaansaamattomuuteni alkaa jo häiritä ja ärsyttää. Kun muistan miten joskusn puolisen toista vuotta sitten sain helposti viikossa aikaan ainakin kaksi tarinan pätkää + viikonloppuisin useammankin. Ja nyt huomaan että se mitä olen vuoden aikana saanut aikaan, on laskettavissa parin käsiparin sormilla. Vähemmästäkin sitä alkaa ajatella että onko tässä enää mitään järkeä.

Toisaalta tässä on myös osattava suhteuttaa nämä numerotaulukot sun muut asiat jotka tieteellisesti todistavat että viimeisen 12 kuukauden aikana Aurista on tullut saamaton mursu.

1. Tarinoiden laatu on paljon parempi kuin silloin kun niitä sain aikaan parissa tunnissa pari tusinaa, sehän nyt on selvää jokaiselle joka tästä jotain tajuaa
2. Nykyään pitää kirjoittaa kokonaisia tarinoita eikä jokatoisen tai kolmannen loppuun voi kirjoittaa ääliömäisesti jatkuu tai erikoisuutta tavoitellen to be continued.

Mutta noista syistä huolimatta tämä alkaa jo pikkuhiljaa sapettaa pahan kerran, ja eihän mitään tule aikaan jos ei yritä. Siispä taidankin nyt suunnata vielä hetkiseksi kitumaan tuonne tekstinluonnin pariin ennen kuin aina ah niin ihana äitini - joka muuten eilen popsi ilman lupaani neljänneksen siitä jäätelöstäni jota niin mainostin, nyyhkis -  ryöstää minulta tämän koneen vedoten tiesmihin tekosyihin.

Näihin kuviin näihin tunnelmiin.

Auri