Ensinnäkin; Hyvää Ystävänpäivää Kaikille! ♥
Noniin saatiin tuokin alta pois...Okei ei vaineskaan, oikeasti tykkään aika hirmuisesti ystävänpäivästä, voisi olla useamminkin!
Mitenkäs teidän päivä on sujunu? Itse kun kuulun koulumme tukareihin, niin sain päivästä parisen tuntia [ruotsin tunti + matikantunnista puolet] vapaaksi että saisin vaellella muitten kaltaisteni kanssa ympäri koulua jakelemassa kaikille yläkoululaisille Halipassaja ja muuta vastaavaa. Yay itse ehdin siinä kiireessä omaani saada parinkymmentä vaikka halailtua tuli kyllä paljon enemmän! En vain tajunnut pyytää jokaista halaajaani kirjoittamaan sitä nimeä siihen. No, ehkä he ajattelivat että kun olen Tukari niin olen tuossa mielessä jäävi koko juttuun. Okei itseasiassa olinkin jäävi, mutta en kuitenkaan ollut, koska en tavoitellut tai edes haaveillut voittavani sitä nimimäärä-kisaa johon siis tukarit eipät hiljaisesta sopimuksesta osallistuneet itse. Mutta halailla saimme ja sehän on parasta!
Tuohon halailuun muuten loppuikin se suurin osa tän päivän positiivisista asioista. Matikankokeesta tuli nimittäin numeroksi kaunis 6 ½ ... Tosin ei se nyt välttämättä niin paha ole, koko luokan keskiarvo kun atisi olla sellaiset maukkaat 6,3. Mutta joka tapauksessa tämä on kieltämättä aika vituttavatunne sen jälkeen kun siihen kokeeseen yritin panostaa ja luin varmaan koko edellisen viikon ja hylkäsin kaiken muun nukkumisesta ja sosiaalisista suhteista puhumattakaan, kun halusin saada vihdoin sen matikan numeron nousemaan. Mutta ei pakolla saatana ei pakolla.
Ja nyt on jotenkin niin tyhjä olo. Jotenkin tekisi vaan taas mennä nukkumaan kello pari kertaa ympäri ilman että kukaan tulisi vaatimaan ylösnousemista tai mitään siihen suuntaankaan. Nytkin olen varmaan vartin putkeen tuojottanut tuota weheartit.comin aloitussivua kun mietin mihin jaksaisin ryhtyä.
Huomenna olisi luvassa ruotsin uusintakoe, koska olin kipeäksi itseni taituroinut tuossa viime perjantaina jolloin se oikea koe olisi ollut. Ei jaksa juuri kiinnostaa.
Huomisen jälkeen voin hetkeksi taas ummistaa silmäni koululta. Tosin heti taas ensiviikolla pitäisi keskiviikkona osata taas laskea matikankokeessa. Fuck it sanon minä ja haluaisin jättää lukemisen väliin. Kun ei näytä toimivan niin ei sitten. Ei lueta. Ja heti torstaina olisi luvassa fysiikan koe.
...
I fucking love my life </3
Nyt taidan heittäytyä taas hetkeksi tuonne Celdan maailmaan, jos hyvihyvinhyvin käy niin saan nyt tämän tyhjentävän angstihetken sivussa jotain konkreettista siellä suunnalla aikaan. Saattaa muuten hyvinkin olla että saan!
Tai ehken kuitenkaan. Joka tapauksessa häivyn kohta tuonne kirjoittelun pariin ja laitan soimaan jotain hyväntuulista musaa niin ehkä tämä tästä. Ehkä
Gold Panda - You tää biisi aiheuttaa mulle kohta päänsäryn ♥ liian ihana
Hyvää illan jatkoa rakkaat!
Auri
2012/02/12
Ovet paukkuu ja taas kerran pyydän sua jäämään
Syitä painaa elämäsi torkulle
Syitä kuitenkin antaa sen soida
Kauniita unia!
Auri
- Espanjankoe
- Se kun radiossa soi varrmaan kymmenennen kerran puolen tunnin sisällä Titanium
- Iskän liian lyhyellä varotusajalla ilmoitettu työmatka Tampereelle
- Luokanohjaajasi joka ei suostu järjestämään kunnon leirikoulua
- Sotkuinen huone
- Liiantäyteen ahdettu aikataulu
- Epätasa-asrvo kaikissa muodoissaan meillä ja maailmalla
- Saamattomuus asiassa Celda
Syitä kuitenkin antaa sen soida
- Mustikkapiirakkaa aamupalana
- Eilen alkanut uusi sota-ajandraama
- Tämä jakso koulussa kun saa joka aamu nukkua pidempään
- Ystävänpäivä
- Aurinko!
- Hiihtoloman odotus + Eräs henkilö ♥
- Tämä laulu
Kauniita unia!
Auri
Siksi Että Koska Kun Celda
Karkasin nyt taas tänne, vaikka periaatteessa pitäisi osata nyt vähän aikaa pysyä kilometrin etäisyydellä kaikesta mahdollisesta muusta paitsi noista Celdan henkilökuvista ja ykkösluvusta. Argh.
Taas kerran tahtoisin joltain ihanalta ihmiseltä lahjaksi sellaisen hassunhauskan kuulokkeilla varustetun kasettinauhurin näköisen vempaimen jonka kun päähänsä laittaisi ja piuhoittaisi koneeseen, niin kaikki ideat siirtyisivät päästäni sen kovalevylle nolliksi ja ykkösiksi ja siitä wordiin poistamaan tuon valkean paperin ahdistustilani.
Niin ja päätin tänään muuten myös toisen asian jota toivon, tätä erityisesti synttäri lahjaksi kunhan se päivä tuossa huhtikuun alussa koittaa. Haluan helikopterin. Vaaleanpunaisen siipiratas-rastasmobiilin, jolla voisin niin ihanan helposti surauttaa aina halivajaushetkellä jonkin ihanan ihmisen luokse. Ah se olisi ihanaa.
Mutta takaisin Celdaan, olen minä sentään jotain saanut aikaiseksi, eilis ilta tuli vietettyä koneella sinne noin kello yhteen yöllä. Aikaansaannokseni olivat tosin melko säälittäviä, mutta sentään jotain sain aikaan mikä on jo aika iso plussa tätä nykyä. Useimmat koneella vietetyt tunnit kun tuppaavat katoamaan tuonne Bloomhillin chatin tai youtuben mustiinaukkoihin ja yhtäkkiä sitä huomaa että aha just just kiva kiva kello onkin jo noin paljon. Ja sitten huomaa samaan tapaan että ai kun kiva en ole saanut sanaakaan aikaan tuonne jo heti alussa avaamaani wordiin.
Tämä aikaansaamattomuuteni alkaa jo häiritä ja ärsyttää. Kun muistan miten joskusn puolisen toista vuotta sitten sain helposti viikossa aikaan ainakin kaksi tarinan pätkää + viikonloppuisin useammankin. Ja nyt huomaan että se mitä olen vuoden aikana saanut aikaan, on laskettavissa parin käsiparin sormilla. Vähemmästäkin sitä alkaa ajatella että onko tässä enää mitään järkeä.
Toisaalta tässä on myös osattava suhteuttaa nämä numerotaulukot sun muut asiat jotka tieteellisesti todistavat että viimeisen 12 kuukauden aikana Aurista on tullut saamaton mursu.
1. Tarinoiden laatu on paljon parempi kuin silloin kun niitä sain aikaan parissa tunnissa pari tusinaa, sehän nyt on selvää jokaiselle joka tästä jotain tajuaa
2. Nykyään pitää kirjoittaa kokonaisia tarinoita eikä jokatoisen tai kolmannen loppuun voi kirjoittaa ääliömäisesti jatkuu tai erikoisuutta tavoitellen to be continued.
Mutta noista syistä huolimatta tämä alkaa jo pikkuhiljaa sapettaa pahan kerran, ja eihän mitään tule aikaan jos ei yritä. Siispä taidankin nyt suunnata vielä hetkiseksi kitumaan tuonne tekstinluonnin pariin ennen kuin aina ah niin ihana äitini - joka muuten eilen popsi ilman lupaani neljänneksen siitä jäätelöstäni jota niin mainostin, nyyhkis - ryöstää minulta tämän koneen vedoten tiesmihin tekosyihin.
Näihin kuviin näihin tunnelmiin.
Auri
Taas kerran tahtoisin joltain ihanalta ihmiseltä lahjaksi sellaisen hassunhauskan kuulokkeilla varustetun kasettinauhurin näköisen vempaimen jonka kun päähänsä laittaisi ja piuhoittaisi koneeseen, niin kaikki ideat siirtyisivät päästäni sen kovalevylle nolliksi ja ykkösiksi ja siitä wordiin poistamaan tuon valkean paperin ahdistustilani.
Niin ja päätin tänään muuten myös toisen asian jota toivon, tätä erityisesti synttäri lahjaksi kunhan se päivä tuossa huhtikuun alussa koittaa. Haluan helikopterin. Vaaleanpunaisen siipiratas-rastasmobiilin, jolla voisin niin ihanan helposti surauttaa aina halivajaushetkellä jonkin ihanan ihmisen luokse. Ah se olisi ihanaa.
Mutta takaisin Celdaan, olen minä sentään jotain saanut aikaiseksi, eilis ilta tuli vietettyä koneella sinne noin kello yhteen yöllä. Aikaansaannokseni olivat tosin melko säälittäviä, mutta sentään jotain sain aikaan mikä on jo aika iso plussa tätä nykyä. Useimmat koneella vietetyt tunnit kun tuppaavat katoamaan tuonne Bloomhillin chatin tai youtuben mustiinaukkoihin ja yhtäkkiä sitä huomaa että aha just just kiva kiva kello onkin jo noin paljon. Ja sitten huomaa samaan tapaan että ai kun kiva en ole saanut sanaakaan aikaan tuonne jo heti alussa avaamaani wordiin.
Tämä aikaansaamattomuuteni alkaa jo häiritä ja ärsyttää. Kun muistan miten joskusn puolisen toista vuotta sitten sain helposti viikossa aikaan ainakin kaksi tarinan pätkää + viikonloppuisin useammankin. Ja nyt huomaan että se mitä olen vuoden aikana saanut aikaan, on laskettavissa parin käsiparin sormilla. Vähemmästäkin sitä alkaa ajatella että onko tässä enää mitään järkeä.
Toisaalta tässä on myös osattava suhteuttaa nämä numerotaulukot sun muut asiat jotka tieteellisesti todistavat että viimeisen 12 kuukauden aikana Aurista on tullut saamaton mursu.
1. Tarinoiden laatu on paljon parempi kuin silloin kun niitä sain aikaan parissa tunnissa pari tusinaa, sehän nyt on selvää jokaiselle joka tästä jotain tajuaa
2. Nykyään pitää kirjoittaa kokonaisia tarinoita eikä jokatoisen tai kolmannen loppuun voi kirjoittaa ääliömäisesti jatkuu tai erikoisuutta tavoitellen to be continued.
Mutta noista syistä huolimatta tämä alkaa jo pikkuhiljaa sapettaa pahan kerran, ja eihän mitään tule aikaan jos ei yritä. Siispä taidankin nyt suunnata vielä hetkiseksi kitumaan tuonne tekstinluonnin pariin ennen kuin aina ah niin ihana äitini - joka muuten eilen popsi ilman lupaani neljänneksen siitä jäätelöstäni jota niin mainostin, nyyhkis - ryöstää minulta tämän koneen vedoten tiesmihin tekosyihin.
Näihin kuviin näihin tunnelmiin.
Auri
2012/02/11
Helppo elämä rikas isä ja koira.
Ah. Voin epäröinmättä sanoa että se mitä koin noin kaksi tuntia sitten, oli epäilemättä elämäni hirvein ratsastustunti! Ja siihen määritelmään on aika kovat vaatimukset, kun pohjalla on jo kokemuksia mm. pukittavasta seniori [30v] suomenhevosesta - uskokaa kun sanon että on ehkä kaikille meille parempi kun kyseinen heponen pääsi vuosi sitten vehreämmille laitumille, vihdoin, kauan se kesti -, ja taskukokoisesta shettiksestä joka vähintään puraisee sormesi poikki joka kerta erehdyt tulemaan puolen metrin säteelle hänestä.
Mutta takaisin tähän traumaattiseen tuntiin. Eli juu siis ei mennyt hyvin. Kun hevosesi on hirveä ja opettajanasi on karmiva sijaislomauttaja joka ei osaa antaa tehdä asioita rauhassa vaan tulee aina kesken kaiken siihen viereen karjumaan ja itse yrität siinä mahdollisimman rauhallisesti sanoa että annahan kun minä nyt edes teen loppuun tämän. Lievästi sanottuna kiroilin siellä koko tunnin pääni sisälle ja enemmän kuin pari kertaa olisi tehnyt enemmän kuin mieli huutaa että nyt vitun ämmä se turpa rullalle. Ja kotimatkalla äiti saikin kuunnella miten haukuin sen opettajan pahimman luokan ääliöksi, ja no ei se elikkokaan tainnut ihan vähällä päästä. Et näin tää mun elämä maistuu (y)
Mutta ah että mä odotan tätä iltaa kun mulla tulee olemaan niin ihanaa laatuaikaa oman itseni ja koneen kanssa + ehkä jotain noitten vanhempienkin seurassa harrastaa, siskoseni - jota siis tietenkin rakastan ja niinpäinpois mutta herra isä joku raja sentään - nimittäin läksii nyt kaverilleen yöksi, ja paritalomme valtaa ihanainen rauha ♥
Suunnitelmissa olisi ainakin katsella joku lehvake ehkä, saada vihdoin nuo Celdan sivut vihdoin siihen kuntoon että voin sen ensimmäisen 'oikean' ulkan sinne laittaa + kirjoitella mielellään se ensimmäinen lukukin jotenkuten loppuun, minua nimittäin ainakin joiltain suunniltaa hiillostetaan sillä saralla jo aika näännyttävästi. Luvassa olisi myös tietenkin paljon hyvää syömistä, nyt kun yksi perheenjäsen on sopivasti muualla, siis hän joka ei pidä joistain herkuista joita me muuta raksutamme ♥
Menússa näyttäisi olevan luvassa ainakin uuniperunoita, naudan sisäfilettä ja jotain muuta makoisaa siihen seuraksi. Jälkkäriksi olen hankituttanut vain ja ainoastaan itselleni tuollaisen ihanaisen Ben 'n' Jerry'sin Cookie jätskipurnukan, voin jopa kuulla miten se kutsuu minua hiljaisen pehmeällä äänellä tuolla pakastimen syövereissä luokseen. ~
Nyt taidan vihdoin raahautua tuonne wordiin, jos saisin jotain aikaiseksi ennen kuin alan mussuttaa itseäni mursuksi. Ja samalla youtubeen hiippailen popittamaan ties mitä ihanaa radioteinipoppisoopaa - kyllä, joskus minullakin on sellaisia hetkiä jolloin sitä shaibaa siedän.
♪ Tinie Tempah - Love Suicide ♪ <--- Tappavan ihana kipale ♥
Auri
Mutta takaisin tähän traumaattiseen tuntiin. Eli juu siis ei mennyt hyvin. Kun hevosesi on hirveä ja opettajanasi on karmiva sijaislomauttaja joka ei osaa antaa tehdä asioita rauhassa vaan tulee aina kesken kaiken siihen viereen karjumaan ja itse yrität siinä mahdollisimman rauhallisesti sanoa että annahan kun minä nyt edes teen loppuun tämän. Lievästi sanottuna kiroilin siellä koko tunnin pääni sisälle ja enemmän kuin pari kertaa olisi tehnyt enemmän kuin mieli huutaa että nyt vitun ämmä se turpa rullalle. Ja kotimatkalla äiti saikin kuunnella miten haukuin sen opettajan pahimman luokan ääliöksi, ja no ei se elikkokaan tainnut ihan vähällä päästä. Et näin tää mun elämä maistuu (y)
Mutta ah että mä odotan tätä iltaa kun mulla tulee olemaan niin ihanaa laatuaikaa oman itseni ja koneen kanssa + ehkä jotain noitten vanhempienkin seurassa harrastaa, siskoseni - jota siis tietenkin rakastan ja niinpäinpois mutta herra isä joku raja sentään - nimittäin läksii nyt kaverilleen yöksi, ja paritalomme valtaa ihanainen rauha ♥
Suunnitelmissa olisi ainakin katsella joku lehvake ehkä, saada vihdoin nuo Celdan sivut vihdoin siihen kuntoon että voin sen ensimmäisen 'oikean' ulkan sinne laittaa + kirjoitella mielellään se ensimmäinen lukukin jotenkuten loppuun, minua nimittäin ainakin joiltain suunniltaa hiillostetaan sillä saralla jo aika näännyttävästi. Luvassa olisi myös tietenkin paljon hyvää syömistä, nyt kun yksi perheenjäsen on sopivasti muualla, siis hän joka ei pidä joistain herkuista joita me muuta raksutamme ♥
Menússa näyttäisi olevan luvassa ainakin uuniperunoita, naudan sisäfilettä ja jotain muuta makoisaa siihen seuraksi. Jälkkäriksi olen hankituttanut vain ja ainoastaan itselleni tuollaisen ihanaisen Ben 'n' Jerry'sin Cookie jätskipurnukan, voin jopa kuulla miten se kutsuu minua hiljaisen pehmeällä äänellä tuolla pakastimen syövereissä luokseen. ~
Nyt taidan vihdoin raahautua tuonne wordiin, jos saisin jotain aikaiseksi ennen kuin alan mussuttaa itseäni mursuksi. Ja samalla youtubeen hiippailen popittamaan ties mitä ihanaa radioteinipoppisoopaa - kyllä, joskus minullakin on sellaisia hetkiä jolloin sitä shaibaa siedän.
♪ Tinie Tempah - Love Suicide ♪ <--- Tappavan ihana kipale ♥
Auri
2012/02/10
Hmmm.
Näin minut saatiin taas jälleen kerran mukaan johonkin epäilemättä jo alusta lähtien tuhoon tuomittuun yritykseen. Toisin sanoen loin itselleni blogin. Kyllä, jos sitä et vielä huomannut niin kyllä, tämä rumilus on tai ainakin yrittää olla blogi. Ajatuksena on lähinnä laittaa tänne kaikkea pientä fiilistelyä aina kun siltä tuntuu, eli siis postauksia saattaa joinakin päivinä tulla useampia ja joskus taas tulee pitkiäkin taukoja. Toivottavasti ne jotka tänne eksyvät - kyllä, maailma on ihmeitä ja sattumia täynnä, niinkin voi ehkä käydä - sitten kestävät sen etten toisinaan jaksa huomioida tätä blogia pitkiin aikoihin.
Noniin nyt tämä nälän tasoni kasvaa jo niin suureksi että taidan sen edessä taipua ja lähteä hankkimaan itselleni jotain syötävän tapaista. Suunnitelmissa ainakin olisi vielä illemmalla laittaa jotain juttua tänne, katsotaan muistanko/jaksanko/viitsinkö/etc.
Auri
Tilaa:
Kommentit (Atom)